Sintolaisuus
Sintolaisuus (jap.神道, shintō) rajoittuu Japanin kansaan ja on siten etninen uskonto. Ei ole perustajaa, pyhiä kirjoituksia eikä myös yleistä oppia. Sintolaisuus pohjautuu varhaisiin japanilaisiin kansanuskoihin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) oli lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuin puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa. Sintolaisuus sisältää hyvin monenlaisia aineksia. Sintolaisuus on pitkään jakautunut kahteen erilaiseen perinteeseen, kansanuskontoon.Japanilaiset ovat moniuskoisia muiden itäaasialaisten maiden tapaan. Yksityinen ihminen voi harjoittaa uskontoa niin buddhalais- kuin sintolaistemppelissäkin. Japanin alkuperäinen uskonto on sintolaisuus, vaikka buddhalaisuus onkin maan pääuskonto. Japanin sintolaisuus on varhaiskantainen uskonto, jonka historia ulottuu yli 2000 vuoden päähän. Jumalia sintolaisuudessa on kahdeksan miljoonaa, mutta se on vain vertauskuvallinen luku, sillä jumaluutta on kaikkialla luonnossa.Jumaluuden ja ihmisen raja on häilyvä, sillä jokaisen ihmisen uskotaan muuttuvan kuolemansa jälkeen kamiksi. Vainajien hengille uhrataan siinä uskossa, että ne auttavat maan päällä eläviä omaisiaan menestykseen ja onneen.
Historia
Šintolaisuus perustuu japanin alkuperäisuskontoon ja sillä on japanissa yli 2000-vuoden historia. Šintolaisuuden virallinen valtiollinen asema lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen 1945.
Nykypäivä
Nyky-Japanissa šintolaisuus elää sulassa sovussa rinnakkain muiden uskontojen kanssa. Šintolaisuus, buddhalaisuus ja kungfutselaisuus kuuluvat joustavasti japanilaisen elämään, ne täydentävät toisiaan ja kunkin uskonto on eri vahvuisena läsnä eri elämäntilanteissa. Lapsen syntymäjuhlaa ja häitä vietetään šintolaisin menoin, kungfutselaisia oppeja kunnioitetaan ja vainaja haudataan buddhalaisin menoin.
Japanissa on lähes 80 000 šintolaista pyhää paikkaa, joiden kunnioitus on kami-uskonnon perua. Monet pyhät paikat voi tunnistaa niihin johtavasta portista, jonka muodostavat kaksi pystypaalua ja kaksi poikkipaalua.
Šintolaisten nykyisen lukumäärän laskeminen on japanilaisten moniuskontoisuuden vuoksi ongelmallista. Rekisteröityjä šintolaisia pappeja ja papittaria on lähes 30 000. Papit eli kannushit voivat olla sekä suurten pyhättöjen ammattipappeja että kyläpyhäköiden isältä pojalle siirtyviä sivutoimisia pappeja.
Uskomukset
Šintolaisuus on osaksi panteistinen uskonto ja osaksi polyteistinen uskonto.
Jokaisesta kuolleesta ihmisestäkin tulee kami kun hänen kuolemastaan on kulunut 33 vuotta, olettaen että hän on saanut nimen ennen kuolemaansa. Mikäli lapsi kuolee nimettömänä, tulee hänestä vihainen ja ilkeä ”mizuko”, eli ”vesilapsi”, jota pitää lepytellä, jotta hän ei aiheuttaisi ongelmia. Myös huvin vuoksi tai ilman muuta pätevää syytä surmatusta ihmisestä tulee kaunaa, ”urami”, kantava ”aragami”, joka haluaa kostaa kohtaamansa vääryydet.
Myös ruokailussa seurataan tiettyjä rituaaleja. On kohteliasta sanoa ”itadakimasu” ennen ruokailun aloittamista. Tällä sanalla kiitetään ruoanlaittajan lisäksi kaikkia niitä kasveja ja eläimiä, jotka ovat kuolleet, jotta ihminen saisi syödä vatsansa täyteen.
Vainajien Kunnoitus
Šintolaisuudessa vainajien sieluja kunnioitetaan ja on tavallista, että kuolleen perheenjäsenen kuva asetetaan muistoalttarille, jolla vainajalle uhrataan ruokaa, juomaa ja joskus ns. henkirahaa.
Ennen ruokailua vainajan lähin sukulainen keskustelee vainajan sielun kanssa. On myös tavallista puhella sielulle päivän tapahtumista ja kysellä kuulumisia.
